keskiviikko 2. elokuuta 2017

Match Show 29.7.

Lauantai, lämmin ilma eikä muita menoja. Mätsäriin siis pentukoiran kanssa! :) Kerran aikaisemmin on penneli ollut "julkisella" paikalla näyttelyhihnassa. Reino on niin rauhallinen tyyppi, että suoraan vaan mätsäriin treenaamaan. 

Reino "kisasi" pennuissa ja pentujen tuomarina toimi Emilia Vartiainen. Mukavasti käsitteli tuomari koiria, mutta yksilöliikkeitä jäin kaipaamaan. Ainakin meillä liikkuminen on se, mitä eniten haluan treenata. Mätsärit kuitenkin ovat treeniä myös niitä virallisia näyttelyitä varten. Reinolle punainen nauha ja eikun odottelemaan punaisten kehää.


Odotteluaika venyi pitkäksi ja oman pentulaiseni oli aikalailla väsynyt, kun viimeinkin punaisen nauhan saaneet pennut kutsuttiin kehään. Hienosti R tsemppasi ja jaksoi seisoa, liikkeistä puuttui draivi ja jatkamme yhteiseten tsemppausrutiinien etsimistä. Pudottiin palkinnoilta juuri viime metreillä. Ei haittaa :) Saatiin hyvää treeniä tulevaisuutta ajatellen niin isossa porukassa olosta kuin itse kehäkäyttäytymisestäkin. Olen todella ylpeä tuosta 4,5 kk ipanasta. <3

Katja Eskman otti tapahtumapaikalla kuvia. Aivan supereita kuvia ottikin! Kiitos! :)

Kehän päätyttyä käytiin vielä shoppailemassa zerodc valjaat Reinolle. Nyt on kaikilla pojilla samanlaiset (eri väriset) valjaat. Myös Reinolle nämä valjaat istuivat kuin nakutettu. Etujaloilla on tilaa liikkua, eivät hankaa mistään ja turkkiakin mahtuu kehittämään eikä haittaa. Mm. Uljaksen turkki on pysynyt moitteettomana näiden valjaiden kanssa. Tykkään ja suosittelen. :)

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Viikko (ja pari päivää) yhteiseloa

Reino Reipati on asustellut meillä nyt viikon verran. Kotiutuminen on sujunut käsittämättömän hyvin ja nopeasti ja hiljalleen alkaa meidän tavatkin avautua pienelle miehelle. Jännäsin hieman etukäteen miten kotiutuminen sujuu, kun ikää oli kuitenkin jo niinkin paljon (16 viikkoa). Huoli oli turha. :)

Isojen poikienkin välit ovat paremmat, tai ainakin isompi osa päivästä menee sulassa sovussa. Olen viikon aikana pohtinut Manun käytöstä todella paljon. Voisiko kipu olla yksi syy kaikkeen tuohon ärhentelyyn?  Vai perusluonne? Ja molemmat? Onneksi pentu antaa papan olla omissa oloissaa ja pappa ei tunnu ottavan stressiä, kun se yön nukkuu kodinhoitohuoneessa ja ulkoilee aamulla ylhäisessä yksinäisyydessä. Tällä hetkellä pappakoira on maalla parin päivän "lomalla" ja tottavie nauttii siellä olostaan ainoana koirana. <3 Toivottavasti lomalta paluu "omaan laumaan" sujuisi mahdollisimman leppoisasti.

Monta kertaa on ollut tässä viikon aikana puhetta kotona siitä, että olipa hyvä että R kotiutui vasta vähän vanhempana. Pahin pissi-kakkaralli on jo takana, kesä on tullut ja ulkoilut on helppoa. Ei tarvitse kantaa portaita ulos pihalle tms. Plus iso osa hampaista oli jo vaihtunut ennen kotiutumista, vaikkakin kyllä niitä neulanaskaleita vielä löytyy ja niitä on kiva käyttää mm. miun varpaisiin, nilkkoilun, vaatteiden helmoihin/lahkeisiin. :D 

Kohtalaisin helposti on myös elo sujunut meidän ihmislapsosen kanssa. Vahtia saa mutta aika hyvin taapero saa olla pennulta rauhassa. Ja tokihan meidän pikkumimmi on koiriin tottunut ja sujuvasti työntää koiran pois luotaan, jos ei tahdo sitä siihen häsläämään. :)
Uskaltaisinkohan sanoa, että on mennyt jopa paremmin kuin osasin odottaa. :)

Miun pitäis ihan todenteolla istahtaa alas ja hieman ajatuksella pohtia mitä ja miten lähden eri asioita pentuselle kouluttamaan. Pikkujuttuja ollaan vasta tehty, enkä pidä mitään kiirettä mutta suunnitelmia haluaisin alkaa jäsentämään päässäni. Tulevaisuutta varten on "vasta" aloitettu naksuun ehdollistaminen ja leikkiminen. Varsinkin tuo leikkiminen on yllättänyt positiivisesti, sillä alkuun R lähti todella nihkeästi saalisleikkiin mukaan mutta ihan parin leikkituokion jälkeen ja on selvästi syttynyt hommaan. Jee! :) Myös kuolleelle lelulle menoa on kokeiltu ja ainakin kunnon vimmaleikkien jälkeen se sujuu kivasti. Muistuttelen itseäni jatkuvasti siitä, etten ahnehdi liikaa ja oio asioita, kuten tein Uun kanssa. 


Paljon hienoja juttuja on pikkumies viikossa kerennyt oppimaan. Ruokakuppia odotetaan jo nätisti ja katsekontakti otetaan nopsasti, ovista rynniminen on vähentynyt huomattavasti ja istuminen käskystä alkaa sujua paremmin ja paremmin. Luoksetuloja vahvistan PALJON, sillä tämä tapaus on todella itsenäinen ja utelias. Uljaksen ollessa pentu ei ollut puhettakaan, että se olisi mennyt YKSIN pois näkyviltä. :D Pikku-R lähtee kyllä, todistin sen viimeksi eilen. On myös todistettu, että riistaviettiäkin on enemmän kuin Uulla. :D Hienoja ylösajoja on tehty kotipihassa mm. räkättirastaille sekä mätsässä on kanalinnun perään lähdetty suuren metsästäjän elkein. :D 

Vaikka tää on aikamoista sirkusta, en vaihtaisi päivääkään pois. <3 Toi pikkutyyppi on niin mainio tapaus ja U on maailman helpoin koira kotona. <3  
Olen onnellinen ja kiitollinen, että meillä tälläiset karvatyypit asustaa. <3 
 

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Tervetuloa tiimiin Reino!


Sunnuntaina meille muutti englanninspringerilapsi nimeltään Reino, virallisemmin Ocean Pitfal Tomorrow´s Jedi. <3 En voinut jättää tätä mahdollisuutta käyttämättä. Pienen pojan suku on täynnä koiria, joita tykkään todella paljon. 

Tulevaisuudessa aikomuksena on käydä näyttelyissä sekä toivottavasti harrastaa agia aina kilpakentille saakka. 

Iso kiitos kasvattaja Suvi Lindholmille tästä mahdollisuudesta! <3  


Bff Uljas <3
 Uljaksen kanssa ystävystyminen on sujunut enemmän kuin hyvin. Vanha herra Manu on se suurin haaste sujuvassa kotiutumisessa. Tämä oli tiedossa jo etukäteen, joten mitenkään yllätyksenä ei tämä "isojen poikien" välien kiristyminen tullut. Aika tehkööt tehtävänsä ja kyllä vanha jääräkin sopeutuu. :)

torstai 1. kesäkuuta 2017

Muutoksen tuulia

Herättelen vanhaa blogia tämän rinnalle. Se löytyy täältä. Tämä muutos siksi, että saan treenejä tunnisteiden avulla paremmin jaoteltua ja näin on kehittymistä helpompi seurata.

Tämä blogi ei kuitenkaan hiljene, vaan jatkan tännekkin kirjoittelua. Tarkemmat treenipohdinnat tms. löytyy tuolta toisaalta ja täällä sitten vähän yleisempää asiaa ja/tai kertauksia siitä mitä ollaan tehty ja harrastettu. :)


sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Oman seuran kisat

... joista nyt ei juurikaan ole mainittavaa. Mainittavaa on taas kerran kadoksissa oleva kisavire. :( Molemmat radat tuomaroi Pertti Siimes. Ansoja radoilla oli ja ne hienosti vältettiin MUTTA nenä vei spanielia. Oliko syynä hajut vai sijaistoiminto, en osaa sanoa sitä ekan radan osalta. Toisella radalla ohjaaja luovutti jo ennen puoltaväliä, kun tajusi, että tällä löntystelyllä ei ihanneaikaan päästä mitenkään. 

Tässä radat. B-radan hyllytin tarkoituksella, koska halusin päästä maaliin hyvällä vireellä. A-radalla oltiin ainoa koirakko, joka teki tulokset joten tuolla räpellyksellä saatiin luokkavoitto. :D Tuomarin sanoja lainaten "hyvä että ees joku radan selvitti" :D :D 

Omasta mielestäni en jännitä kisoja. Mutta silti luulen, että hihnan kautta välittyy kireys koiraan mikä näkyy matalana vireenä. Vaikka miten yrittäisin olla iloinen ja hetsata, osaa U lukea minuu aivan käsittämättömän hyvin. Uskomattoman taitavia tunteiden tulkitsijoita nuo koirat! Toisilla keittää yli, jos kartturia jännittää ja toisilla laskee vire. Yritäppä siinä sitten löytää kultainen keskitie tekemisen kanssa.
Hyvät neuvot ois nyt kalliit?! :)

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Treeniä, kisat ja näyttelykauden avaus

Harrastuskalenteri on täyttynyt kivasti monella koiramaisella menolla. :) Ihan parasta! 

6.5. oli Kataisen Harrin agikoulutus. Menevä rata (kuten Kataisilla aina) ja teemana mennä ensin omailla ohjausvalinnoilla, joita sitten tarpeen vaatiessa viilataan paremmiksi / vaihdetaan parempaan.
Meidän edellisillan treenit oli menny tosi nihkeesti, mutta U oli superilla asenteella hommia tekemässä valmennuksessa. Meidän teemaksi tuli "pilkun viilaus" eli keskityttiin parempaan rytmittämiseen sekä ohjausten ajoituksiin. Hiottiin mm. saksalaista sujuvammaksi ja valssien tekemistä kolmella askeleella. Johan rupes valssitkin toimimaan, kun niistä jätti turhat askeleet pois. Hyvä muistutus taas siitä, että olisi tärkeää opettaa ja opetella ohjauskuviot heti alusta saakka oikein eikä sieltä tänne päin. Jo opitun mallin muuttaminen on työlästä. 

Viime viikonloppu meni kokonaan koiratouhuissa. Lauantaina kisattiin Pärnävaaralla Joa:n kisoissa kahden agilityradan verran. Luokkanousu oli ekalla radalla niin lähellä, A:lta alasmenolta 5vp :( :( Muutoin tosi kiva rata (meidän kisaradaksi). Toinen rata olikin sitten aika lönköttelyä, U oli todella vaisun oloinen jo lämmittelyssä. Tehtiin yliaika nolla.
Tuomarina Anne Viitanen ja noilla kahdella räpellyksellä käytiin pokkaamassa kolmas palkintosija. No, ainakin poikien herkkukaappi sai taas täydennystä.


Äitienpäivän kunniaksi ajeltiin Varkauteen näyttelyyn. Enkuilla tuomarina spanielispesialisti Maria-Luise Doppelreiter Itävallasta. Totesin Uulla vesihännän heti kun otin sen autosta ulos. :( Koska U ei ollut kipeä mentiin kehään. Vesihännästä huolimatta tulos oli VAL ERI2 SA "PU5". Tuomari tykkäsi Uusta, mutta ymmärrettävästi ei voinut sijoittaa korkeammalle. Miut tuo tulos jo yllätti suuresti. Hyvällä tavalla nimenomaan. Koskaan aiemmin ei miun koirilla oo vesihäntää ollut. Huolehdin pesujen jälkeen tarkkaan, ettei ne saa kylmää tai vetoa. Huono tuuri kävi nyt. Onneksi U on nyt jo täysin parantunut ikävästä vaivasta. <3
Arvostelu oli todella kaunis:Beautifil male. Lovely outline and proportions. Beautiful head and expression. Excellent angulations. Nice movement, but doesn't carry his tail correctly ("watertail"). Lovely coat quality.

Seuraavat kisat on oman seuran kisat kuun lopussa. Näyttelykalenteri on vielä täysin auki. Viimeistään elokareliaan mennään. Myös agikoulutusta on luvassa. :) Ja hei, kohta pääsee uintikaudenkin avaamaan! :)

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Kisakauden avaus

Pääsiäisen aikaan on perinteisesti agilitykisat Pärnävaaralla JoA:n järjestämänä. Viime vuosi jäi väliin, mutta tänä vuonna oltiin mukana. Sitä luokkanousua metsästämässä kuinkas muuten. 

Rehellisesti täytyy myöntää, että en uskonutkaan meidän nousevan kolmosiin, sillä JoA:n hallissa meillä ei koskaan mene nappiin. Vähintään rima tippuu tai jotain vastaavaa, jos muuten on hyvä rata. Otinkin asenteen, että keskityn omaan liikkumiseen ja rohkeasti vedätän kepeillä sekä A:lla, kävi miten kävi.

Tuomarina oli Minna Räsänen, hänen radoillaan ollaan useasti aiemminkin oltu ja rataprofiilit on meille kohtalaisia.
B-agilityrata oli just eikä melkein meidän tyylinen profiililtaan, mutta kuinka ollakkaan mukavan vauhtisuoran jälkeinen putki oli kompastuskivenä ja siitä "tyylikäs" HYL. En voinut harmitella, sillä muuten rata oli yksi parhaimpia ratoja mitä ollaan kisoissa tehty vireen osalta. Erityisen tyytyväinen olen omaan kisaminääni ja reippaasti LIIKUIN enkä jäänyt liiaksi varmistelemaan.

A-agilityrata ei profiililtaan ollut ihan niin meille sopiva, mutta mukavan mentävä kuitenkin. Yksikään koirakko ei tehnyt tältä radalta nollaa (!!!), mutta sitä en osaa sanoa mihin muilla rata kosahti. Meidän nollan vei kepit. Meninkin kehumaan Uuta liian aikaisin, rytmi meni rikki ja siitä sitten keppivirhe. Dääm! Puhtailla kepeillä ois tehty ainoana koirakkona nolla! Tästä radasta ei jäänyt niin kiva fiilis, vaikka U eteni kohtalaisesti. Omat linjat oli valsseissa ihan kamalat ja meinasin mm. törmätä pituuteen. 

Seuraavat kisakirmaukset sitten toukokuussa! :)

Viikko ennen pääsiäistä käväisin Kuopiossa koiranäyttelytunnelmaa fiilistelemässä. Omaa koiraa ei mukana ollut, mutta Uun kasvattaja lainaili omia koiriaan, että miekin pääsin kehään pyörähtämään. ;) Tuloksista hienoimpana mainittakoon BIS2-kasvattajaryhmä. :) Olipa kivaa nähdä pitkästä aikaa tuttuja sekä viettää lapsivapaatapäivää mitä parhaimmassa seurassa. :) 

BIS2-kasvattajaryhmä kennel Ocean Pitfal
OP Police Pfficer
OP Princesa De La Luna
OP Rasberry N' Lime
Op Eilidh Light